tiistai 30. joulukuuta 2014

Kalliomäki


Tämä tässä on Kalliomäki. Juuri sellaisena kuin se oli meille siirtyessään. Piha oli villiintynyt ja katossa oli iso reikä, joka lienee säikäyttänyt suurimman osan (järkevistä!) ostajaehdokkaista. Jo ennen kauppojen tekemistä kiipesin ensimmäisen kerran katolle lahoja tikapuita pitkin tilkitsemään suurimman reiän. Lienenkö ollut niin varma siitä, että tässä on sydämeni paikka? Myös kiinteistövälittäjä ikuisti tämän, koska tämä ilmeisesti oli hänen mielestään jonkin verran huvittavaa. Minä keikkumassa katolla, joka tuntui pettävän altani sitä mukaa kuin liikuin eteenpäin. Lisäksi mieheni huutelemassa ohjeita maasta käsin!

Lapsuuteni yksi tärkeimmistä kirjoista oli Astrid Lindgrenin Saariston lapset. Epäilen hieman, että koin tulleeni Nikkarilaan ja siksi se oli menoa. Kaikista järkisyistä huolimatta! Lieneekö mieheni arvannut tämän, kun ensimmäisen kerran mainitsi Kalliomäestä. "Sinun unelmien mökki on tullut myyntiin." Hänen listallaan: väärään suuntaan kotoa, ei merta, iso tontti nurmikkoineen ja vanha talo isolla reiällä katossa. Olin itsekin paikan huomannut, mutta tietäen, että se ei todellakaan ollut mieheni unelmien kohde en ollut siitä mitään maininnut. Olinhan ensimmäisen vanhan hirsitalon tupsahtaessa kodiksemme luvannut hänelle, että hän saa sitten unelmiensa mökin. Meren rannalta kalliotontilla. Ilman nurmikkoa! Ja kuinkas sitten kävikään...

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä varmasti tarvitaan. Eiköhän tämä hiljalleen tule tutuksi. Tähän saakka olen keskittynyt vain lukijana seurailemaan mielenkiintoisia blogeja. Nyt näkökulma myös vähän toiselta kannalta.

      Poista