Lähdemme me mistä vain, niin Vanhaherra ei kyllä missään tapauksessa vahingossakaan jää kyydistä. Sen verran kovaa meteliä hän pitää siihen saakka, että on autossa. Ja tämä piirre tuntuu vain korostuvan mitä enemmän herralle ikää kertyy. Kalliomäellä on paljon hankalampaa vahtia ja olla varma lähdön hetkestä, kun usein minä puuhaan sisällä ja mieheni ulkona. Varmuuden vuoksi siis täytyy juosta vahtimassa ulkona ja tarkastuskierroksen jälkeen palata sisällä katsomaan kuinka imurointi etenee.
Monessa paikassa muodostuu rutiineja sille mitä tehdään, kun tullaan ja erityisesti kun lähdetään. Kalliomäellä pakkaamisen lisäksi puuhiin kuuluu aina ainakin puiden kantamista. Erityisesti kylmään aikaan on ollut mukavaa tulla mökille niin, ettei tarvitse aloittaa lämmittämistä sillä, että ensin käy hakemassa puita.
Myös imurointi on yleensä ohjelmassa. Vanhaherra juoksee ulos ja sisään koko mökillä olon ajan ja siivo on sen näköinen. Mitä lämpimämpää on ulkona sen varmemmin herra ravaa ulos ja sisään, ulos ja sisään. Hän on kesäisin tottunut siihen, että saa itse puskettua oven auki ja tämähän se on ihanaa. Ensimmäiset kylmän ajan vierailut ovatkin olleet mielenkiintoisia, kun herra ei ota uskoakseen, että oveen törmäilemällä ovi ei aukea!
Lähdön hetkeen kuuluu aina myös ripaus haikeutta. Voi sitä ihanaa hetkeä, kun kesäloma on alkanut ja sunnuntai ei tarkoitakaan pakkaamista ja kotiinlähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti