Projektina laituri

 Meillä on ollut jo pitkään projektina laiturin hankinta. Kunnolliset laiturit vain ovat tuhottoman kalliita ja tästä syystä projekti on venynyt ja venynyt. Asia ratkesi mitä yllättävimmässä paikassa. Äitienpäivän kahvilla sisarusten perheiden kanssa. 

Yksi kysyi, että joko käytetty laituri on löytynyt johon toinen totesi, että hän kyllä tietää laiturin, joka melko varmasti on myynnissä! Ja niinhän se sitten oli ja laiturikaupat tehtiin. Matkaa laiturin ja lopullisen sijoituspaikan välillä oli reilu 150km, joten tämä oli ratkaistava jotenkin. Onneksi apuun riensi isäpuoleni ja tänä viikonloppuna laituri viimein saavutti määränpäänsä! Kiitos vain asianosaisille!

 Sattuneesta syystä itse laiturin siirtoprosessista ei ole yhtäkään kuvaa. Mutta voin kertoa, että siihen liittyi kolme haukkuvaa koiraa ja lisäksi yksi koira, joka katsoi tärkeäksi osaksi tätä projektia sen, että jokaista liikuteltavaa laiturin palaa täytyi jollain tavalla purra tai näykkiä. Tämän lisäksi toki vielä monta ihmistä ja paljon painavaa kannettavaa. Voin kertoa, että muutama ärräpääkin matkan varrella pääsi, mutta lopputulos palkitsi. Nyt laituri keikkuu laineilla Kalliomäen rannassa!

 Vanhaherra ei malttanut odottaa laiturin lopullista valmistumista vaan ensimmäisen kerran hän molskahti järveen jo metallireunoilta. Hänen suurinta huviaan on sekä laiturilta että veneestä koittaa koko ajan tassulla ottaa kiinni vedenpinnalla lipuvia asioita. Laiturilla tämä ei stressaa minua, mutta veneessä tämä harrastus on jokseenkin raivostuttavaa. Vanhaherra roikkuu kaiken aikaa veneen reunan yli ja yhden ihmisen aika menee siihen, että koittaa pitää herran veneessä. Laiturin hyvä puoli on se, että tiputtuaan järveen (mikä tapahtuu aina joka tapauksessa) hän saa itse uida rantaan.

Mieheni mielestä tämän laiturin alkuperäinen varustelutaso oli varsin kohtuullinen :D

Piha muuttuu

Kuten kerroinkin jo aiemmin niin tontille on tulossa lapiota järeämpi kone hommiin! Voitteko kuvitella näkevänne tässä kalliota sekä männyn ja kuusen välissä istutusalueen? Minä voin. Ehkä tällä hetkellä hieman toiveen omaisena, mutta toivotaan, että pian ihan todellisena.

 

Tässä näkymä toiseen suuntaan. Myös nuo kivet, joita olen pyöritellyt pitkin tonttia löytänevät järkevämmän paikan itselleen!

Tätä katsoessa tulee mieleen sanonta: Tee työtä, jolla on merkitystä! :D

Viime kesänä laittamani kasvilavat olen nyt kaivanut ylös. Kaivuri saa kaivaa myös niiden alta maan pois, jotta saan rikkaruohot hallintaan. Olin kuvitelmissani ajatellut kaivavani sitten lapiolla käytäviä puhtaiksi ja tekeväni käytävät vanhoista tiilistä. 

Myös tällä alueella tonttia käy niin, että isket lapion maahan kohtaan kuin kohtaan niin aina tulee vastaan joko kiviä tai  juuria. Haihtui sitten kuvitelmat lapioinnista melkoisella vauhdilla, kun jonkin aikaa lapiointia kokeilin. Ei onnistunut, ei!

Nämä suloiset orvokit ovat siementäneet itsensä viimekesäisten orvokkipurkkien viereen.

Niiden toivon valtaavan alaa vielä kovastikin. Vuohenputki tosin näyttää yrittävän taistella samasta alueesta. Katsotaan kuinka käy!

Retkellä keväisessä Helsingissä

 Vuorokausi keväisessä Helsingissä ystävien seurassa oli varsin rentouttava! 

Oleilua, juttelua ja tallustelua pitkin keväisiä katuja. Välillä tuuli ja satoi, mutta ei annettu sen haitata menoa. Välillä hyvää ruokaa ja

 juomaa ja taas jutustelua. Ja siivouspäivän tapahtumissa tallustelua ja ja...
Ja nukkumista! Taisimme tehdä ennätyksen ystävätapaamistemme valvomisessa. Taisimme tulla takaisin hotellille vasta klo 22.30. :D Usein tuohon aikaan olemme olleet jo nukkumassa! Hurjaa menoa, eikö!? :)

Keväiset värit ja kukassa olevat puut tuoksuivat ja toivat kauneutta kaikkialle.
Kamera oli kotona, mutta tässä muutamia kännykällä napsittuja kuvia, jotta pääsette myös kurkistamaan kuinka kauniilta kaikkialla näytti!

Hyötyliikuntaa

 Elämä Kalliomäellä on yhtä liikkumista paikasta ja puuhasta toiseen. Myös Vanhaherra on kaiken aikaa siellä missä tapahtuu. Tässä kuvassa hän tuntuu tarkastelevan miten on kallion pinta paljastunut lapioimalla. Tämän homman tosin lopetin kesken, todettuani sen hulluudeksi! Juuret erityisesti tekevät homman ihan tolkuttoman raskaaksi. Siksipä tontille on nyt tulossa kaivuri. Helpottuu homma huomattavasti.

 Yksi mänty oli tarpeen kaataa kalliolta, joten halkoja hakkaamalla ja  niitä maitokärryllä siirtäen tuli hyvin kulutettua aikaa ja energiaa. Meillä on ympäri vuoden käytössä ahkio, jolla kiskotaan puuta pitkin tonttia. Helpommissa kohdissa asia hoituu nyt maitokärryillä.

  

Saliharjoittelusta käynee myös kiukaan siirto, kivien ja multasäkkien siirto ja kuoppien kaivaminen! Tuosta kiukaan siirrosta joskus tulevaisuudessa enemmän!

Kasvit muuttaa maalle

 Meillä on kukkia, jotka kulkevat kodin ja Kalliomäen välillä puolen vuoden välein. Viime viikonloppuna oli jälleen tiedossa muutto maalle. 

Kasvit tuntuvat nauttivan olostaan Kalliomäellä. Minulla on ollut hieman tekemistä, että erityisesti saniainen on sietänyt olla talvikodissaan. Se tuntuu nauttivan siitä, että lämmitetään vain tulisijoilla ja välillä on vähän lämpimämpää ja välillä kylmempää.  

Nyt talvella löysin kuitenkin sellaisen paikan kotona, jossa sanianenkin pärjäsi paremmin. Jopa niin, että maalle muuttaessaan siinä oli jo kovasti uusia lehtiä. Saa nähdä kuinka tuuheaksi se oikein syksyyn mennessä ehtiikään!

 

 

Kalliomäen keittiö

Kalliomäen keittiön olemme saaneet yllättävän toimivaksi vaikka se onkin läpikulkutilana. Sieltä kuljetaan ulos, tupaan ja makuuhuoneeseen. Tämä ei kuitenkaan ole haitannut menoa.

Kuten mainitsinkin niin myös keittiössä olemme tehneet hyllyt itse laudasta ja Ikean hyllypidikkeistä. 

Keittiö on todella mökin sydän. Tilan saa ihanan lämpimäksi leivinuunin ja "keittolevyn" avulla, joten täällä tulee kyllä oleiltua. Juuri niitä aamun villasukka kahvikuppihetkiä!

Leivinuuni ei ole mikään komistus, mutta mutta pääasia kuitenkin lienee, että se palvelee tarkoitustaan. Voitte varmaankin kuvitella, että kun tuollainen kivikasa lämpenee niin lämmintä kyllä riittää!

Liesi lienee ~60-luvulta. Sen toiminnassa on omat pikantit kommervenkkinsä, mutta ainakin vielä olemme päättäneet pärjätä tällä. Uusi kun ei jotenkaan tuntuisi istuvan tähän yhtä hyvin. Sen reunalla kuivaa hyvin keittiöpyyhkeet. Lähellä leivinuunia. (Ne on muuten hankittu mitä mainioimmasta Emmas & Mamas (ja Pikkuminea) liikkeestä Seinäjoelta. Suosittelen! Klik! Ja ei, tämä ei ole yhteistyö-postaus). :)

Rauhaisa aamuhetki

Yksi parhaista hetkistä päivässä Kalliomäellä on rauhassa nautittu aamupala. Tai oikeastaan yksi niistä monista päivän parhaista hetkistä! Yleensä aikaa on nauttia rauhassa pitkä aamiainen ja sen jälkeen lähteä päivän puuhiin.  Mitä ne puuhat milloinkin tarkoittavat. Ja aamiainen mitä milloinkin. Mutta aina:

 Kahvia.

Ja sitten sitä muuta.

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille. Ja erityisesti omalle äidilleni.

Kalliomäen tupa osa 2

 Sivustavedettävä sohva Kalliomäen tuvassa on lapsuudessani ollut isovanhempieni luona. Se oli pitkään nukkumapaikkani, kun olin heidän luonaan yökylässä. Jossain vaiheessa kasvoin tästä yli, mutta ihanaa, että se on säilynyt niin, että se on nyt Kalliomäellä.

Vanhaherra on alkanut pitämään tätä omana nukkumapaikkanaan silloin, kun vietämme aikaa tuvassa.

 Tuvan kirjahyllyn virkaa hoitaa vanhat laudat, jotka saivat Ikean hyllypidikkeet. Tätä samaa ratkaisua olemme käyttäneet myös keittiössä. Myös televisio on saanut hyllykseen samanlaisen ratkaisun. Toimiva ja edullinen!

Kalliomäellä on myös keittiössä pöytä, mutta vain harvoin meidän tulee syötyä sen ääressä. Osittain sen vuoksi, että talonpoikaispöytä ja tuolit ovat tämän päivän pöytiä ja tuoleja matalammat. Tämä houkuttaa myös Vanhaherraa kurkkimaan pöydälle turhan aktiivisesti. Pääasiassa ruokailut hoituu tämän tuvassa olevan pöydän äärellä. Koska pöytä on pidennettävä mahtuu sen ääreen suurempikin joukko syömään kerralla.

Lähdön haikeus ja rutiinit

 Lähdemme me mistä vain, niin Vanhaherra ei kyllä missään tapauksessa vahingossakaan jää kyydistä. Sen verran kovaa meteliä hän pitää siihen saakka, että on autossa. Ja tämä piirre tuntuu vain korostuvan mitä enemmän herralle ikää kertyy. Kalliomäellä on paljon hankalampaa vahtia ja olla varma lähdön hetkestä, kun usein minä puuhaan sisällä ja mieheni ulkona. Varmuuden vuoksi siis täytyy juosta vahtimassa ulkona ja tarkastuskierroksen jälkeen palata sisällä katsomaan kuinka imurointi etenee.

 Monessa paikassa muodostuu rutiineja sille mitä tehdään, kun tullaan ja erityisesti kun lähdetään. Kalliomäellä pakkaamisen lisäksi puuhiin kuuluu aina ainakin puiden kantamista. Erityisesti kylmään aikaan on ollut mukavaa tulla mökille niin, ettei tarvitse aloittaa lämmittämistä sillä, että ensin käy hakemassa puita.

Myös imurointi on yleensä ohjelmassa. Vanhaherra juoksee ulos ja sisään koko mökillä olon ajan ja siivo on sen näköinen. Mitä lämpimämpää on ulkona sen varmemmin herra ravaa ulos ja sisään, ulos ja sisään. Hän on kesäisin tottunut siihen, että saa itse puskettua oven auki ja tämähän se on ihanaa. Ensimmäiset kylmän ajan vierailut ovatkin olleet mielenkiintoisia, kun herra ei ota uskoakseen, että oveen törmäilemällä ovi ei aukea!

Lähdön hetkeen kuuluu aina myös ripaus haikeutta. Voi sitä ihanaa hetkeä, kun kesäloma on alkanut ja sunnuntai ei tarkoitakaan pakkaamista ja kotiinlähtöä.