perjantai 27. toukokuuta 2016

Kukkia siellä, kukkia täällä!


Voi jukra tätä luonnon kauneutta!
Olen ihan innoissani kaikista niistä väreistä ja muodoista, joita kaikkialta tällä hetkellä löytyy.
Yksi luonnon kauneimmista ajoista on mielestäni käsillä juuri nyt.
Ja ne kaikki tuoksut. Oih! Ihanaa.

Oletteko te huomanneet tämän kaiken?
Lähtekää ihmettelemään.
Suosittelen.












keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ruskean kautta vihreäksi


Sitä muutosta nyt odotellessa kuluu alkukesä.
 Kasvimaani Kalliomäellä nimittäin näyttää tässä vaiheessa vuotta varsin paljaalta.
Mutta sitä katsellessa tuli mieleen myös ajatus siitä, että tuo väritys on itseasiassa myös täynnä lupausta. Mitä kaikkea sieltä nouseekaan? Mikä itää, mikä ei.
Muutaman viikon kuluttua näkymä on jo aivan toisenlainen. Ja loppukesästä tämä näkymä on kaukaisuutta.


Ruskea värinä oli selvästi Kalliomäen viikonlopun teemaväri.
Jälleen kerran lähdimme kauas palataksemme takaisin lähtöpisteeseen.
Yhden yhtäkään korvasientä ei löytynyt metsäretkeltä, mutta niin vain omalta tontilta niitä löytyi sen verran, että yhden kunnollisen keiton pääsee jossain vaiheessa tekemään.

Sopii toivoa, että näitä nautittuaan ei muutu vihreäksi :D

Myös vuoden pannukakkukausi on avattu!
Teemaväri ruskea tällä kertaa vaaleana.
Ja olipas helppoa vain kurkistaa ohje seinältä. (klik!)

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Väriä ikkunalla


Taisin jo ajat sitten luvata kuvia uudesta kodistamme.
Sitten kun taulut on seinällä ja silleen.
No kuvia ei ole näkynyt ei. Kas, kun ne taulut eivät ole hypänneet seinälle.
Ja totta puhuen. Oikeastaan mitään suurta muutakaan ei ole tapahtunut aikoihin.
Miten siinä niin helposti käykin niin, että kun suurimman osan on saanut uudessa kodissa kuntoon niin se kaikki loppu puolivalmis jääkin puolivalmiiksi pitkäksi aikaa?

Ostaessamme tätä kotia ajattelimme heti, että keittiön viereisen pienen makuuhuoneen seinä kaadettaisiin, jotta saataisiin ruokatila avoimena keittiön yhteyteen.
No nyt on aikaa kulunut ja seinänkään osalta ei ole mitään tapahtunut.
Toisena päivänä olen sitä mieltä, että meneehän se näinkin. Toisena olen sitä mieltä, että ehdottomasti seinä kannattaa kaataa. Mieheni on ehdottomasti sitä mieltä, että mitä turhaan sitä seinää kaatamaan. Hyvähän tämä on näinkin. Hänen osaltaan kyseessä tämän osalta lienee se, että hän miettii sitä työmäärää ja sotkua minkä päätös seinän kaatamisesta saa aikaan :D



Tokihan moni juttu on oman paikkansa kotoamme jo löytänyt.
Minua ilostuttavat tässä kodissa erityisesti leveät ikkunalaudat, joille saa laitettua kaikenlaista mukavaa.
Joka päivä tulen yhtä iloiseksi esimerkiksi kävellessäni keittiöön ja katsoessani ikkunalaudalle.
Sieltä kun löytyy kovasti väriä.
Ja voi niitä ihania auringonsäteitä, kun ne kurkkivat ikkunasta sisään!
Elämän ihania pieniäsuuriahetkiä!

Huomasinpas muuten, että  Facebookissa 150 tykkääjän raja on lähestymässä. Jahka se on saavutettu niin ajattelin, että joskos sitä taas olisi aika pitää sen kunniaksi arvonta Kalliomäellä?!
Kiitos myös sinulle uusi lukija, joka olet liittynyt Kalliomäen seuraajiin  :)





sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Toisen romu on toisen aarre!


Katsokaas minkälaisen kaunokaisen minä löysin!
Tämä löytyi mökkimme lähistön jätepisteeltä.
Roskia viedessä katsoin, että kas, kukille kaunis kannu ja nappasin sen matkaani.
Vasta mökillä aloin katsomaan sitä tarkemmin. 
Se on Finelin kahvipannu. Toki sillä miinuksella ettei kantta sille löytynyt. 
Mutta pienen puhdistuksen jälkeen se on täysin priima.
Pinta ja sisus molemmat täysin ehjät. 
Joten eipäs tämä nyt päässyt kuin poseeraamaan kukkien viereen.
Sisällä hän saa elämän varmaankin teekannuna.




Roskiksesta sen ottaessani se näytti tältä. Ei paha tuolloinkaan!
Aiemminkin samaisesta paikasta olen kaivuuhommia suoritellut:

tiistai 10. toukokuuta 2016

Oppia ikä kaikki!



 Hyvä ruoka kuuluu isona osana elämään myös Kalliomäellä, jos ette ole vielä huomanneet ;D
Tämän vuoden ensimmäiset leivinuunipitsat tuli myös tehtyä. 
Tämä on selvästi laji, jossa harjoitus tekee mestarin.

Opittava on ollut mm.
Miten lämmittää leivinuuni sopivaksi.
 Miten paistaa pitsat, jotta pohja kypsyy muttei pala.
 Miten tehdä taikina, jotta siihen saa hyvän sitkon ja taikinan saa tarpeeksi ohueksi.
 Miten tehdä mahdollisimman maistuva tomaattikastike.
Näitähän riittäisi.

Uusin kokeilu oli nyt laittaa päällekkäin ensin leivinpaperi ja sen päälle folio.
Ongelmana on näet tähän saakka ollut se, että jos pitsan tekee suoraan folion päälle se tahtoo tarttua. Jos vain leivinpaperille niin uuni kuumuus aiheuttaa sen, että se lähtee palamaan ja kärventää pitsojen reunat. klik Jokin paistokivi tms. ratkaisisi varmasti asian, mutta hyvin se hoitui näinkin.
Kiitos tästä innovaatiosta kuuluu ystävälleni, joka idean viime vuoden viimeisellä pitsan paistokerralla ilmoille heitti. Kiitos siis <3
Jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä tähän hommaan niin mielelläni ne otan vastaan!


 Nuoriherra siirtyi mökillä reppuaikaan. 
Hän sai selkäänsä laitteen, joka seuraa häntä jos hänen reittinsä sattuisi lipsahtamaan turhan kauas mökkipihasta. Oppia siis hänellekin riittää tässä elossa kovasti.

Nuoriherra on ollut ihan mahdottoman väsynyt alkuviikon. Sen verran rankkaa on jatkuva ulkoilu ja puuhailu. Naureskelimme hänelle, että vähemmästäkin repun kantamisesta sitä pieni koiraparka väsyy :D

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Kalliomäki äitienpäivänä


 Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!
Erityisesti omalle rakkaalle äidilleni.


Koska meidän perheemme koostuu kahdesta aikuisesta ja yhdestä karvalapsesta ei tämä aamu suuresti poikennut tavallisesta sunnuntai aamusta. Tosin se täytyy ilokseni todeta, että Nuoriherra oli niin väsynyt mökkipuuhailuista, että herätti "mammansa" vasta puoli yhdeksältä. Ja mieheni, joka on yleensä harvinaisen vaikea saada ylös sängystä mitenkään ripeästi oli tänä aamuna mukana aamupalan valmistuksessa.
Joten oikeastaan, kyllä tämä aamu Kalliomäelläkin oli hiukan toisenlainen.




torstai 5. toukokuuta 2016

Keväinen Kalliomäki


Tässä vaiheessa vuotta luonto Kalliomäellä elää ja muuttuu jatkuvasti. Niin kuin toki kaikkialla. Mutta varsinkin täällä sen huomaa, kun ei pysty paikan päällä olemaan koko ajan niin tuntuu, että kun taas perjantai koittaa ja mökille saapuu niin kaikki on muuttunut!
Tällä hetkellä vesi on vielä järvessä korkealla ja läheisen kosken kuohut kuuluvat mökille voimakkaasti. Myöhemmin kesällä kosken edelleen kuulee, mutta vain etäisenä huminana.



Kevään saapumisen huomaa myös siitä, että yleiset jätepisteet muuttuvat mökkiläisten siivoustalkoiden päätepisteiksi. Ja oi ja voi, kun minun on vaikeaa pidätellä itseäni.
Kuvassa näkyvän pärekorin minun oli aivan pakko pelastaa kaatopaikalta. Ihan yritin pidätellä, mutta ei onnistunut. :D



Kevään tulon huomaa myös järjestely ja muutostuulista, jotka minussa virtaa!
Rakkaan ystävän joululahjakin päätyi viimein seinälle. Ei tarvitse enää vohvelireseptiä katsella kännykän näytöltä, kun nyt se löytyy seinältä! Kiitos <3
Viimein sain myös tilattua pihalle siirtolavan, jotta pihalta sieltä täältä löytyvä metallijäte sekä varastoita täyttävä sekajäte pääsee oikeaan paikkaan. Kuormittamatta yleistä jätepistettä!

KEVÄT!! <3



sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vapputervehdys Kalliomäeltä!


 Niin se saapui vappu ja Kalliomäen päivät.
Kaikessa alkuvuoden muutoksessa ei yöksi Kalliomäelle ole aiemmin ehditty. Joten voitte kuvitella, kuinka mukavalta tuntui,  kun tämä päivä taas koitti.

Puuhat eivät ahdistaneet, vaikka niitä kyllä riitti. Olihan muuton myötä laatikko, jos toinenkin löytänyt tiensä tänne. Eikä edes varaston avain, joka jäi kuin jäikin kotiin saanut suurta sanailua aikaiseksi. Totesimme vain, että nyt ei tarvitse haravoida eikä grillata!



Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa. Sellainen oli vappumme.
Mitäpä sitä muuta elämässä kaipaakaan.


Tämä vappu oli myös Nuorenherran ensimmäinen. Hän tosin ei ensimmäisestä vapusta niin perustanut. Enemmänkin ihanasta oleilusta Kalliomäellä. Yllätykseksemme häntä uskalsikin päästää pihassa vapaaksi. Rotu kun on alun alkaen suunniteltu metsästykseen niin ei ollut ollenkaan varmaa uskaltaisiko niin toimia. Hänestä on kovaa kyytiä tullut varsinainen citykoira. Ensimmäisenä aamuna hän oli suorastaan kauhuissaan kaikesta siitä metelistä mitä linnut saivat aikaiseksi ja oli enemmänkin sitä mieltä, että nopeasti takaisin sisälle. Siedätys toimi ja lopulta kaiken aikaa olisi pitänyt päästä ulos. Voin kuvitella, että Vanhanherran tavoin Kalliomäestä muodostuu Nuorelleherralle tärkeä paikka.


Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa!