Kalliomäellä vierailee sukulaisia ja ystäviämme usein.
Anoppinsa ja appiukkonsa kohdalla mieheni tosin totesi puhelimessa puhuessaan, että eihän niitä edes lasketa, kun kertoili vieraista ja muisteli, ettei edellisenä viikonloppuna ollut ollut ketään kylässä. Johon minä muistuttelemaan, että olihan! :D
Toiset ahdistuvat vieraista ja kaipaavat rauhaa ja omaa tilaa ympärilleen. Minä olen ihminen, joka nauttii puuhailuista ja kyläilyistä yhdessä tärkeiden ihmisten kanssa. Mieheni on aiemmin tainnut kuulua tuohon omaa rauhaa vaalivien joukkoon, mutta yhteiset vuodet kanssani ovat muuttaneet asiaa. Ja hän onneksi osaa avata suunsa, jos tuntuu siltä, että vauhtia ja vieraita on liikaa.
Toki minäkään en jaksaisi, jos vierailut olisivat yhtä passaamista ja kaiken tekemistä toisille, vieraiden istuessa ulkona odottamassa, että koska palvelu oikein pelaa.
Meidän vieraamme taitavat olla niin tuttuja, että osaan tarvittaessa painua köllöttelemään sängylle, jos siltä tuntuu. Luottaen, että he osaavat itse hakea kaapista välipalaa tarvittaessa.
Tai ehkä meitä on vain siunattu ihanilla fiksuilla ihmisillä ympärillämme?
Niin paljon kauhukertomuksia "mökkivieraista" kuulee, että täytyy vain todeta, ettei ole osunut omalle kohdalle.
Tämä pieni teksti oli Kodin Kuvalehdessä reilu vuosi sitten. Ja mielestäni se kertoo paljon.
En ole varma, olenko sen jo aiemmin teille jakanut, mutta nytpäs tulee kertauksena, jos olen!
Jotta teidän ei sitä kuvasta tarvitse tihrustaa niin kirjoitanpas sen nyt tähän perään.
"Ystävät, yökyläilkää"
"Ystävältä tuli tekstiviesti: Tulisitko huomenna yökylään? Muu perhe poissa. En ole saanut moneen yöhön nukuttua. Kun seuraavana päivänä pakkasin yökyläilylaukkuani (käsite lapsuudesta, muistattehan), tunsin itseni pikkutytöksi. Olin pakahtua ylpeydestä, sillä joku halusi minut kotiinsa olemaan yöpaidasssa, pesemään hampaita, murustelemaan patjoille sipsejä ja jauhamaan siitä, kuinka asioiden pitäisi olla, vaikka ne eivät ole.
Pahimmillaan kyläily on suoritus. Kutsut vieraita ja puunaat kotisi. Muistelet mitä kokkasti viimeksi, jotta et vain tekisi taas samaa. Etsit turhaan kaapista unelmiesi mekkoa, jossa näyttäisit ihmiseltä, joka haluaisit olla. Vierailun jälkeen mietit: meniks tää hyvin?
Yökyläily alkaa siitä, mihin suorituskyläily loppuu. Se alkaa, kun vaihdat edustusmekkosi pyjamaan ja ripsivärisi alkavat rapista. Lojutte vierekkäisillä patjoilla, ystäväsi ja sinä. Kumpikin on hetken ihan pieni, ei kenenkään äiti eikä vaimo. Sitten puhutaan niin, että kaikki on sanottu ja järjestyksessä."
Anna Sillanpää
Olen kovin onnellinen, että omistan monta ihanaa ihmistä ympärilläni, joiden kanssa moinen kyläily onnistuu. Toisten kanssa useammin, toisten kanssa harvemmin. Mutta kaikkien kanssa kuitenkin tuntuu siltä, kuin juttu jatkuisi siitä mihin se on edellisellä kerralla päättynyt.
Kiitos Ystävät olemassaolostanne!
Ai niin. Lupasin pitää arvonnan Kalliomäellä, kun Facebookissa sivun tykkäykset ylittävät 150 tykkääjää. Ja nytpäs niin on käynyt! Seuraile siis tilannetta. Jotain mukavaa on tulossa arvottavaksi kommentoijien ja uusien tykkääjien kesken. Kiitos myös sinulle uusi lukija täällä Bloggerissa :)
