Kalliomäen muutosten vuosi 2017

Tämä vuosi jää mieleen isojen muutosten vuotena. Kalliomäellä vietetty aika ensinnäkin oli melko vähäistä, mutta tarkoitus on ensi vuonna ottaa tämänkin vuoden käynnit haltuun!

Vuoteen mahtui monenlaista.

 Päällimmäisenä kuitenkin Pikkuherran syntymä.

 Alkuvuosi kesään saakka oli hänen odottamistaan ja loppukesästä eteenpäin hänen kanssaan elämään opettelua. Paljon uutta, paljon tuttua ja turvallista ja paljon erilaista elämän ihmettelyä on matkaan mahtunut. 

Ensimmäinen kuva on ihan alkuvuodelta pimeään aikaan viimeisten valojen hetki, ennen päivän laskemista. Aika kaunis hetki!

Mukaan on mahtunut myös:

Kukkia Kalliomäellä

Hyvää ruokaa

Kodin valmistamista Pikkuherran tuloon

 

Nuorenherran ja Nuorenneidin elämän ihmettelyä kodin ikkunasta

 

Elämän mullistaja. 

Rakkaus.

Väsymys

Reko

Ensimmäiset sushit synnytyksen jälkeen :D

Ja juu. On meillä jouluakin vietetty. Mutta se tuli ja meni, ilman että ehdin jouluja teille lukijoille toivottaa. 

Nytpäs siis toivotan teille oikein onnellista ja iloista uutta tulevaa vuotta 2018.

Kaikkea hyvää!

Joulua odotellessa

 Joulun odotus tuntuu tänä vuonna taas ihan uudelta. Tämä johtuu siitä, että Pikkuherralle kaikki on uutta ja ihmeellistä ja silmät suurena ja kirkkaana loistaen hän ihmettelee kaikkea ensimmäistä kertaa. Huomaan, että myös itse odottaa joulua eri tavalla kuin pitkään aikaan. Vaikka Pikkuherra ei tästä joulusta mitään tule muistamaankaan niin ehkä kuitenkin tunnelmaa ja tuoksua jää johonkin mielen sopukoihin muistijäljeksi.

 

Joulun tunnelmaa kurkistellaan usein myös ikkunasta, josta loistaa kaunis kuusi Pikkuherran ihmeteltäväksi. Ja olenpa yhden lehdenkin ehtinyt avaamaan. Ja heti totesin, että meidän joulupöydän jälkiruoka on tässä :D Mitä sitä sen pidempään asiaa arpomaan. Voihan olla, ettei toista lehteä edes ehdi kurkistamaan ennen joulua!

Ihanaa ja tunnelmallista joulun odottelua myös teille kaikille!

Tip tap, tip tap :)

 

Tervehdys!

Tämä elo Pikkumiehen kanssa menee sellaisella vauhdilla, että blogi jää tällä hetkellä auttamattomasti päivittämättä. Mutta taitaa se taas sellainenkin aika olla, jolloin aikaa taas on :D Optimismi on vahvuuteni :DD

Elo siis luistaa mainiosti eteenpäin ja hiljakseen jonkinlaista rytmiäkin on arkeemme muodostumassa. Se tietenkin helpottaa, kun vähän pystyy suunnittelemaan menoja sen mukaan mihin aikaan Pikkumies nukkuu ja mihin aikaan seurustelee.

Yhdet pikkujoulutkin juuri vietettiin ja mikä sen mukavampaa, kuin hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa rakkaassa seurassa. Tämä mamma tosin vetäytyi nukkumaan hyvissä ajoin tietäen, että aamulla se on jälleen herätys "Pikkumiehen aikaan." Nukkuessani muu seurue pelasi perinteisest Monopolyt ja Nuoriherra testasi kannattaako vieraiden kaatua tehdyille vierassängyille ollenkaan. 

Kiitos asianosaisille.

Syksyn tunnelmointia

Facebook aina välillä muistuttelee, että muistatko päivityksesi vuoden, kahden, viiden jne. vuoden takaa. Ja juu, muistanhan minä! Viime syksynä näihin aikoihin vielä Kalliomäellä lämpeni leivinuuni ja kynttilät valaisivat tienoota. Hieman tuli haikea olo. Vaikka näitäkään hetkiä koko ajan kehittyvän Pikkumiehen kanssa en vaihtaisi mihinkään.

Kalliomäen ikävään piti ihan katsella syksyn kuvia menneiltä vuosilta.

Tässä niistä myös muutama teidän katseltaviksi. 

Eikö syksykin vain voi olla kaunista aikaa?

Sattumat elämässä voivat viedä vaikka lehteen!

 

Sattumat elämässä voivat johtaa meitä mitä kummallisimpiin tapahtumiin ja paikkoihin.

Vai mitä sanotte seuraavasta?

Toissa kesänä osallistuin arvontaan yhdessä blogissa. Kesäloma humahti lähes loppuun ja tulin piipahtaneeksi Kalliomäen sähköpostissa. Siellä minua odotteli viesti onnitteluiden kera. Olin voittanut arvonnan! Arvonnan voittona oli lippuja Särkänniemeen. Huomasin asian sen verran myöhään, ettei reissu Särkänniemeen enää sille syksyä tullut kyseeseen. Näin ollen menimmekin sitten siskoni ja lastensa kanssa Koiramäen Joulutapahtumaan klik!

Samaisessa onnitteluviestissä oli myös Ilonan tervehdys ja yllättävä kysymys. Hän kun oli päätynyt arvonnan kautta lukemaan blogiani ja sen myötä tiedusteli, että mitä ajattelisimme jutusta lehteen! Oma reaktioni oli, että "no ei kai", mutta mieheni vain hymähti ja totesi, että "no hän on vain odottanut, että mitä tuo blogi oikein aiheuttaakaan"!

Vastasin varovaisesti tämän jälkeen, että no ei kai sitä koskaan mihinkään voi ehdotonta ei:tä sanoa, mutta että katsellaan! Ja hups kuinkas kävikään! Ilona lähestyi saman tien Meidän Mökki-lehteä ja siitä se asia sitten vaudilla eteni niin, että Ilona ja Hanne saapuivat juttua mökillemme tekemään muutaman viikon kuluttua ensimmäisestä viestistäni :D 

Mukavan päivän saimme kanssaan viettää. Kiitos vain molemmille :)

Nyt te muutkin pääsette juttua lehdestä ihmettelemään.

Nämä kuvat tässä päivityksessä ovat samalta päivältä. 

Ilonan ja Hannen vierailun aikana kameraa ei käteen ehtinyt itse ottamaan.

Ja tältä näyttää nyt lehden kansi, josta jutun Kalliomäestä löytää!

Omaa aikaa

Osasin kyllä varautua siihen, että vauva tuo tullessaan symbioosin kanssaan ja oma aika häviää vuosiksi johonkin kaukaisuuteen. Joten yllätyksenä se ei tullut. Mutta sepäs tuli, että meidän Pikkumies on vähän nukkuvaa sorttia! Olen kiitollinen, että hän nukkuu öisin varsin hyvin. Mutta päivät hän keikkuu enemmän tai vähemmän hereillä. Näin ollen hetket, jolloin voisi tehdä jotain, mitä tahansa, ovat varsin kortilla. Näin ollen ne omat hetket ovat muuttaneet muotoaan.

Olen todella kiitollinen ympärillämme olevasta turvaverkosta, joka enemmän kuin miellellään meitä auttaa. Tällä viikolla useaan kertaan ja useisiin asioihin. Yhtenä päivänä esimerkiksi äitini tuli meille, jotta sain imuroitua. Ja voin kertoa, että se todella tuli tarpeeseen! Kaksi koiraa ja vauva, kahden aikuisen lisäksi tietää jokusta pölypalloa. Uskallanko edes kertoa, että imurimme pölysäiliö täyttyi yhdestä imurointikerrasta...

Toisella kertaa siskoni oli luonamme, jotta pääsimme piipahtamaan elokuvissa. Ja varsin osuvan elokuvan vuoksi. Yösyöttö osui ja upposi tähän kaksikkoon. Mieheni totesi vain, että no joo. Sillä ei ollut kahta koiraa :D (Eikä vaimoa... Ehkä realismi ei tässä kohtaa ole vielä ihan täysin miestäni tavoittanut... :D Jääkö muuten epäselväksi, kuka meillä tällä hetkellä vastaa suurimmaksi osaksi koirien ulkoilutuksesta :D)

Myös seuraavanlainen keskustelu meillä käytiin omaan aikaan liittyen viikonloppuna: 

"- No nyt sain tehtyä hommat keittiössä, oletko vielä tovin Pikkumiehen kanssa? 

- Hei, minäkin haluan omaa aikaa

- Aaa, ok. No mähän ehdin siivota keittiön ja tehdä kurpitsapiirakan uuniin. 

- Niin. No kato, sä halusit käyttää oman aikasi tuolla tavalla!"

Mitäs siihen lisäämään. Niin halusin. :D

Jottei Rekosta hankittua upea kurpitsa homehdu pöydälle. 

Uuden oppia meille tämäkin.  Ja silti. Yhtäkään hetkeä emme vaihtaisi pois.
Ja hei! Jaksamme nauraa toistemme erilaisuudelle näissä asioissa. Kirjoittaessani tätä luin tämän miehelleni, että voinko julkaista. Totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että no siitä vaan. Joten kumpikin osaa nauraa myös itselleen. Se lienee tässä elämäntilanteessa ihan hyvä asia.

Ja ehkä Pikkumies jossain vaiheessa oppii nukkumaan paremmin myös päivällä. Ja jos ei opi, niin näillä mennään.

En ole muuten aikaisemmin tehnyt Pumpikin pie:ta. 

Jouluisin maustein ja kondensoidulla maidolla oli tämä ohje neuvottu tekemään. 

Hyvää tuli! Nam.

Sadonkorjuun aikaan

 Keväällä elin vielä ajatuksessa, että Kalliomäellä tulee vietettyä aikaa paljon kesän aikana. Niinpä myös tavalliseen tapaan tuli laitettua kasvimaat jne. No varsin vähälle hoidolle jäi. Raukat eivät koskaan ehtineet edes kanankakkaa saada niskaansa ja näin ollen sato jäi varsin pieneksi ja pienikokoiseksi. Mutta olihan vaan mukavaa mutustella Kalliomäen perunoita, herneitä ja yrttejä pitkin matkaa, vaikka surkean kokoisia olivatkin. 

Sadonkorjuu tapahtui Kalliomäellä varsin kauniissa kesäsäässä. Vaikka syksyä eletäänkin. Myös Pikkumies sai olla mukana touhuissa.

Kotona keiteltiin omenahilloa ja nautittiin siitä, että talvella Kalliomäki on osana lautasta silloin, kun omenahilloa lautaselle eksyy.
 

Olen pitkään jo kuulunut paikalliseen Reko-ryhmään, mutta hankintoja ei ole sen kautta vielä aiemmin tullut tehtyä. No nyt tuli. Ja varsin iloinen olin kaiken toimimiseen ja tarjontaan.

Sadonkorjuu teemalla sekin jatkui. Myös Nuoriherra oli hyvin kiinnostunut Rekon tarjonnasta :D

Vihdoin viimein Kalliomäellä valmistui myös portit. Voi sitä riemua, kun koirakaksikko sai vilistää vapaana pitkin pihaa. Ensi kesää odotellessa! Klik!

Syksyn tunnelmia

Kuten olen varmasti monesti maininnut, on syksy lempivuodenaikani.

Tänä vuonna se on ollut varsin erilainen, kun aikaa Kalliomäellä ei ole tullut vietettyä juurikaan. Ensi syksynä sitten jälleen. 

Vuosi sitten tähän aikaan olimme juuri saamassa perheeseemme Nuorenneidin ja

syksyinen päivä Kalliomäellä näytti tältä.
Tänä syksynä samaan aikaan elo näyttää varsin erilaiselta, kuin vuosi sitten. Silloin oli kaksi aikuista ja koira. Tänään kaksi aikuista, lapsi ja kaksi koiraa. Elämä!

Itse asiassa vietimme varsin hauskan päivän juuri näihin aikoihin Kalliomäellä vuosi sitten. Vaikuttaisi siltä, että myös te pääsette nauttimaan sen päivän antimista vajaan kuukauden kuluttua. Vai mitä mieltä olette? Vaikuttaako kuva lehdessä jotenkin tutulta? :D